Anneli katsoo poikaansa, joka ei tahdo pysyä paikoillaan ahtaalla junanpenkillä. Viidennen kerran hän käskee lastaan rauhoittumaan ja istumaan kunnolla - turhaan. Poika vain potkii roskapussia ja huutaa yksittäisiä sanoja. Puhe ei vielä luonnistu ymmärrettävästi, mutta joitain sanoja on tunnistettavissa. Anneli miettii mitä on tehnyt kasvatuksessaan väärin, hänen poikansa on epätavallisen villi eikä osaa puhua vaikka on jo 4-vuotias.
Viime viikolla pojan nelivuotisneuvolassa oli nainen kehottanut Annelia kääntymään puheterapeutin puoleen, mutta hänen itsetuntonsa ei sallinut sitä. Anneli oli saanut hyvän kasvatuksen hyvässä perheessä, valmistunut itse hyvään ammattiin, nainut herrasmiehen ja ollut tämän kanssa naimisissa 4 vuotta ennen pojan syntymää. Raskaus oli tarkoin suunniteltu ja ajoitettu - pojan syntymä laskettiin syyskuulle, jolloin suuren vatsan kanssa ei tarvitsisi pukea talvivarusteita. Saisi kävellä lomamatkallakin tyylikkäässä kevyttä materiaalia olevassa mekossa.
Raskausaikana Anneli vältti rasvaa, raakaa kalaa ja monia muita Vauva-lehden kieltämiä ruoka-aineita. Joka toinen ilta hän kuunteli klassista musiikkia ja joka toinen ilta hän tai hänen miehensä lauloivat vauvalle. Sunnuntaisin käytiin kävelyllä, keskiviikkoisin vesijuoksemassa, perjantaisin hartiahieronnassa.
Pari ensimmäistä viikkoa pojan syntymän jälkeen sujuivat hyvin - lapsi oli oikea enkeli, nukkui ja jokelteli. Syöminen ei tuottanut ongelmia ja lapsi myös silminnähden nautti musiikista. Ongelmat alkoivat kasvojen ihottumasta. Monen lääkärikäynnin ja monien testien jälkeen selvisi, että poika oli niin allerginen, että oli helpompi luetella mitä sai syödä kuin mitä ei. Lapsen ensimmäiset kolme vuotta olivat tuskaa niin vanhemmille kuin itse lapsellekin. Kaikessa syömiseen liittyvässä tuli olla äärimmäisen tarkka.
Kun poika oli kolmevuotias, alkoi Anneli ihmetellä miksei hän puhunut vielä. Asiasta vaiettiin sukulaisille, ja sitä pidettiin häpeällisenä.
Anneli katsoo poikaansa, joka pureskelee omenanpalasta. Kädessään hänellä on pääsiäismunasta saatu pieni lelu. Viime viikolla tuli kirje sairaalasta, jossa oli pojan diagnoosi. Kaksi sanaa oli tummennettu. ADHD ja asberkerin syndrooma. Anneli tuijottaa ulos junan ikkunasta. "Miksi juuri minä?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti