(ekana pahoittelut pitkästä tauosta - blogger ei oo päästäny mua kirjautumaan sisään vaan on aina herjannu tilin vahvistamisesta, sitte ku oon vahvistanu nii uudestaa ja uudestaa kunnes mun sähköposti jumiutu....)
Äiti on seko. Se muija on vittu soikoon päästään sekasi. Miks juuri mä? Miks kaikista helvetin ihmisistä juuri mä? Se vitun muija on psyko.
Katson rannekelloani. Se näyttää puolta seitsemää. Naapurin mies on vetänyt turkoosin tuulipuvun päälle ja lähtenyt koiran kanssa lenkille. Ilma on kostea ja tuntuu kuin naamaan tippuisi nuppineuloja neulapuoli alaspäin. Äijä morjestaa minua ja ynähdän jotain tervehdyksen tapaista takaisin.
Asfaltti on liukas ja joudun koko ajan tekemään töitä pysyäkseni pystyssä. Lopulta ankea puoli seitsemän aamulla on minua vastaan ja kaadun rähmälleni maahan. Kiroan. Huudan. Potkin. Kiljun. Revin hiuksia.
Mitä vittua mä olen tehnyt että ansaitsisin tän? Siis mitä helvettiä se on mutsin asia mitä mä teen mun vapaa-ajalla? Vittu se muija on sekasi en kestä sitä enää hetkeekään! Mä muutan hemmetti soikoon kuuseen täältä!
Nousen vaivalloisesti ja kerään kärryistä pudonneet mainosniput takaisin. Suoristan selkäni ja jatkan matkaani. Toivon, ettei kukaan tuttu nähnyt kohtaustani.
