- Tapa se.
- En mä tiedä pystynkö siihen...
- Tapa se. Se tarttee sitä, oot sen viimenen toivo.
- Mitenniin tarttee? Ei kai kukaan toivo kuolemaa?
- Nääthän sä miten se kärsii. Se jos joku toivoo kuolemaa.
- En mä voi.
- Voitpas. Kun uskot ittees.
- Tapa sä se.
- Miten nä nyt tähän liityn taas. Sähän sen tohon tilaan saatoit. Sun on hoidettava tää loppuun.
- Mä en voi.
- Kamoooooooon kato nyt sen silmiä. Se anelee sua antamaan kuoliniskun. Jos se pystyis tossa tilassa puhumaan se ihan varmaan pyytäis sua päättämään sen elämä. Tee se ees sen äidin takia. Mieti miten kauheelta tuntuis jos tietäis että lapsi on jätetty kitumaan ja kierimään tuskissaan odottaen kuolemaa? Tai milta susta tuntuis jos sun lapsi olis vastaavassa tilanteessa?
- Se on kuitenkin elävä, sillä on tunteet, kukaan ei ehkä koskaan saa tietää tästä mutta silti mulle jää huono omatunto. Mä en vaan pysty tekemään sitä.
Linda katsoi mua inhoten ja sen jälkeen teki lopun maassa pyörivästä oravanpoikasesta. Mun oli pakko juosta pois ja itkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti