Seisoin kielekkeellä pidellen kiinni yläpuolellani kulkevasta vaijerista. Tuuli pyyhkäisi ylitseni tasaisin väliajoin saaden kylmät väreet kulkemaan niskassani. Katsoin alas. Pudotus oli varmasti ainakin 200 metriä. Aivan liikaa. Aivan liian vähän. Nostin katseeni ylös ja annoin tuulen kulkea kasvoillani. Se toi suolaisen tuoksun alhaalta ja sai minut rentoutumaan. Kuvittelin olevani laiturilla. Lapset nauroivat ympärilläni, hiekka pöllysi, meri kimmelsi.
Irrotin otteeni vaijerista. Ojensin vasemman jalkani kielekkeen yli. Rosoinen kallio tuntui jykevältä oikean jalkani alla. Tuntui kuin se ei olisi halunnut päästää minua. Kuin se olisi sitonut minut kiinni. Otin askeleen.
Rauha.
Nykäys oikeassa nilkassa. Hiukseni hipaisivat vettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti