halusin olla hyvä

Anneli katsoo poikaansa, joka ei tahdo pysyä paikoillaan ahtaalla junanpenkillä. Viidennen kerran hän käskee lastaan rauhoittumaan ja istumaan kunnolla - turhaan. Poika vain potkii roskapussia ja huutaa yksittäisiä sanoja. Puhe ei vielä luonnistu ymmärrettävästi, mutta joitain sanoja on tunnistettavissa. Anneli miettii mitä on tehnyt kasvatuksessaan väärin, hänen poikansa on epätavallisen villi eikä osaa puhua vaikka on jo 4-vuotias.

Viime viikolla pojan nelivuotisneuvolassa oli nainen kehottanut Annelia kääntymään puheterapeutin puoleen, mutta hänen itsetuntonsa ei sallinut sitä. Anneli oli saanut hyvän kasvatuksen hyvässä perheessä, valmistunut itse hyvään ammattiin, nainut herrasmiehen ja ollut tämän kanssa naimisissa 4 vuotta ennen pojan syntymää. Raskaus oli tarkoin suunniteltu ja ajoitettu - pojan syntymä laskettiin syyskuulle, jolloin suuren vatsan kanssa ei tarvitsisi pukea talvivarusteita. Saisi kävellä lomamatkallakin tyylikkäässä kevyttä materiaalia olevassa mekossa.

Raskausaikana Anneli vältti rasvaa, raakaa kalaa ja monia muita Vauva-lehden kieltämiä ruoka-aineita. Joka toinen ilta hän kuunteli klassista musiikkia ja joka toinen ilta hän tai hänen miehensä lauloivat vauvalle. Sunnuntaisin käytiin kävelyllä, keskiviikkoisin vesijuoksemassa, perjantaisin hartiahieronnassa.

Pari ensimmäistä viikkoa pojan syntymän jälkeen sujuivat hyvin - lapsi oli oikea enkeli, nukkui ja jokelteli. Syöminen ei tuottanut ongelmia ja lapsi myös silminnähden nautti musiikista. Ongelmat alkoivat kasvojen ihottumasta. Monen lääkärikäynnin ja monien testien jälkeen selvisi, että poika oli niin allerginen, että oli helpompi luetella mitä sai syödä kuin mitä ei. Lapsen ensimmäiset kolme vuotta olivat tuskaa niin vanhemmille kuin itse lapsellekin. Kaikessa syömiseen liittyvässä tuli olla äärimmäisen tarkka.
Kun poika oli kolmevuotias, alkoi Anneli ihmetellä miksei hän puhunut vielä. Asiasta vaiettiin sukulaisille, ja sitä pidettiin häpeällisenä.

Anneli katsoo poikaansa, joka pureskelee omenanpalasta. Kädessään hänellä on pääsiäismunasta saatu pieni lelu. Viime viikolla tuli kirje sairaalasta, jossa oli pojan diagnoosi. Kaksi sanaa oli tummennettu. ADHD ja asberkerin syndrooma. Anneli tuijottaa ulos junan ikkunasta. "Miksi juuri minä?"

i gotta feeling that tonight's gonna be a good night

-Jätkät! Mulla on suunnitelma tai siis idea mitä voitas tehä tänää, Sami sanoi ja kaatoi lisää salmiakkikossua lasiinsa.
-Voi jumalauta mä en ainakaan lähe enää mihinkään sun juttuun mukaan, sanoin ja nousin. Mielessä pyöri vieläkin kauhukuvat sieltä mattolaiturilta mistä meidän oli tarkoitus vaan saada naiset. -Mulle riittää tää sekoilu. Samii katsoi minua halveksien, sen katse haritti jo. Se oli vetänyt ihan hyvän määrän viinaa, eikä selvästikään pystynyt enää hallitsemaan itseään täysin. Se sylkäisi ja sytytti sätkän.
-Kuka sut kutsu? se kysyi ja nauroi räkäsesti päälle. Muut yhtyivät siihen ja pian pihatalo täyttyi amiskorstojen oksettavasta räkätyksestä.
-Anna tulla Sami! Kerro meille tekemistä, täällä on ihan vitun tylsää, yksi jätkistä sanoi ja sylkäisi päälle. Loput viisi nyökkäilivät hyväksyvästi ja odottelivat suurta suunnitelmaa. Sami röyhtäisi, nousi horjuen seisomaan ja julisti:
-Mmun systerillä on ttänää bileet, siel ois kattokaas ilmastta viinaa. Toi jannu tossa, Sami osoitti minua, -voi heittää meijät sinne. Ootteko mmukana? Sami heitti kätensä ilmaan kuin olisi ollut jokin vallankumousjohtaja. Huoneessa olleet korstot jylisivät innosta ja kaikki lähtivät valumaan autolle päin. Sami huomasi
perääntymiseni ja katsoi minua hullun ilme kasvoillaan. Näin kun sen takana vilahti joku terävä, painava työkalu. Katsoin sitä epäuskoisena. Huomattuaan ilmeeni Sami heilautti kirveen olalleen ja tuli vierelleni. Sanaakaan sanomatta hän lähti saattamaan minut auton rattiin.

kirjoitettu uutisen inspiroimana; mitä tapahtui ennen tätä.

sinut haluan vain

Olin vahvasti sitä mieltä, ettei kuumana päivänä kannattanut mennä rannalle. Aurinko vain polttaisi ihon ja se alkaisi hilseillä. Ruskettuneet povipommiblondit tuijottaisivat kuin kajahtanutta ja jäätelökioskista ei saisi edes kunnon palvelua. Sopivan paikan löytäminen varjon ja auringon välistä veisi vain ikuisuuden, eikä uiminen hyppytornillekaan tuntunut hyvältä ajatukselta minun uimataidoillani. Bikinini olivat kauhtuneet ja toppaamattomat, aurinkohattuni hitusen liian pieni, eikä Digimon-pyyhkeessänikään ollut kehumista. Ainoa ystäväni rannalla oli kirja, jota olin lukenut kolmen vuoden ajan pääsemättä ikinä loppuun asti. Toisinaan myös koirat kävivät nuuskimassa äitini evääksi tekemää ruisleipää. Silloin käänsin vain kylkeä ja mulkaisin pahasti koiranomistajia.

                             En ollut oikein varma siitä perimmäisestä syystä miksi nousin tänään riippumatostamme ja lähdin pakkaamaan rantakassia. Lämpöasteita oli varjossa vähän päälle 30 ja tuulikin oli lämmin, kuin se olisi puhaltanut suoraan hiustenkuivaajasta. En pakannut kirjaa ollenkaan mukaan, enkä pyytänyt äitiä tekemään minulle eväitä. Otin kaapista siskoni uudet bikinit, vaihdoin Digimon-pyyhkeeni Marimekon raidalliseen ja jätin aurinkohattuni hyllylle. Nopean aurinkolasimallauksen jälkeen lähdin hitaasti kävelemään rannalle. Huoahdin helpotuksesta kun äiti tai muut eivät olleet kotona. Olisin joutunut vastaamaan kysymyksiin, joihin en yhtäkkiä edes itse tiennyt vastauksia. Miksi lähdin rannalle, vaikka vihasin sitä kun oli kuuma? Miksi halusin ottaa siskoni uudet pinkit bikinit, vaikka olin iät ja ajat käyttänyt samoja ja taistellut niiden puolesta? Miksi vaihdoin rakkaan pyyhkeeni aikuismaisempaan? Miksi kokosin hiukseni päälaella keikkuvaksi sutturaksi, vaikka vihasin hörökorviani?

                             Perimmäisin syy, jota en ehkä itse tiedostanut, olit varmastikin sinä. Näin sinut edellisellä viikolla rannalla, jalassasi valkoiset sinikukalliset uimashortsit, silmilläsi pilottiaurinkolasit, ympärilläsi suuri joukko kavereita. Ainoa kontakti, jonka loin sinuun oli mulkaisu kun koirasi säntäsi nuuhkimaan leipääni. Halusin sinun tietävän, etten tahallani katsonut pahasti. Se oli vain vakiintunut käytäntöni koiranomistajia kohtaan. Halusin, että näet minut uudenlaisena – kauniina, jotta voisin hyvittää pahan katseeni. Halusin millä hinnalla hyvänsä tutustua sinuun, kuulla äänesi ja naurusi, katsella silmiäsi ja hiuksiasi. Halusin käydä kanssasi ulkoiluttamassa koiraa, makoilla rannalla ja istua meren rannalla jäätelöä syöden. Halusin sinut itselleni, vaikken sitä aluksi ymmärtänytkään.

                             Rannalle saapumisen ja pikaisen paikan skannauksen jälkeen suunnistin pukukoppiin vaihtamaan bikinit ylleni. Koppi oli pieni, mutta olin varma että siitä olisi saanut tilavamman järjestelemällä sinne asetettuja huonekaluja eri tavalla. Kauhukseni huomasin, että bikinien alaosa oli aivan liian iso. Aikani virittelyn jälkeen luovutin, ja kiedoin paitani hameeksi alushousujeni päälle. Näky kopin ulkopuolella oli järkyttävä. Rannan väkiluku oli vähintään kaksinkertaistunut temppuillessani kopissa. Yritin epätoivoisesti tähyillä vapaata paikkaa johon levittää pyyhkeeni ja käydä makuulle. Koska olin niin keskittynyt tarkkailemaan ihmisiä, en huomannut kun tulit vierelleni. En myöskään huomannut äänensävysi ystävällisyyttä kun pyysit minua väistämään. Kasvojasi katsomatta tiuskaisin vain jotain ilkeää ja siirryin sivuun. Vasta kun olit mennyt tajusin että se olit sinä.

                             Sinä päivänä yritin löytää sinut uudestaan ja pahoitella käytöstäni. En kuitenkaan enää koskaan nähnyt sinua, en rannalla enkä missään muuallakaan. Olit kadonnut elämästäni, enkä minä voinut sille mitään.

poppin' shampain, living my life

-Mitä sä vielä mietit? Pistä se vaan taskuun!
-En mä tiedä voinko vaan tehä niin
-Senkin pelkuri, en tajuu mikä sua vaivaa, mikset voi koskaan irrotella?
-Vilma kun tässä ei oo kyse IRROTTELUSTA
-Maiju kun tässä on kyse just siitä! Sä oot aina niin hissukka, roikut vaan muiden perässä. Sä et koskaan tee ite mitään, sä annat muiden vaan pitää hauskaa ja ite angstaat nurkassa. Sä et Maiju tiedä kuinka vitun ärsyttävää se on, koska sä olet mun paras kaveri.

Katsoin siideritölkkiä kädessäni. Se näytti niin houkuttelevalta mutta samalla myrkylliseltä. Laittamalla sen taskuuni ja kävelemällä muina miehinä ulos kaupasta takaisin paikkani kaveripiirissä ja saisin Vilman pysymään rinnallani. Piilottamalla sen takkini alle voisin vihdoin sanoa tehneeni jotain aikuismaista ja hienoa, jotain mitä mammantytöt eivät tee. Jotain mitä kympin oppilaat eivät edes katso mahdolliseksi meidän ikäisillemme. Korkkaamalla sen illalla Vilman luona voisin olla kuin yksi muista pahiksista. Voisin tehdä vaikutuksen Elmeriin.

Pikaisen painin pääni sisällä jälkeen avasin laukkuni vetoketjun ja sujautin tölkin nopeasti sisään. Jatkoimme matkaamme karkkiosastolle. Katsoin Vilmaa, joka hymyili minulle.
-Mitä suklaata haluut? Voin ostaa, se sanoi.
-Kyllä sä tiiät mitä mä haluun
-Niin tiiänkin, kunhan varmistin

Kun olimme maksaneet suklaan, menimme käymään naistenhuoneessa. Vilma lupasi odottaa minua ja vahtia laukkuani sillä aikaa kun kävin vessassa. Tultuani ulos kopista, huomasin että Vilma oli mennyt. Ajattelin, että hän odotteli ulkona koska ei kestänyt vessan hajua. Pesin käteni ja lähdin. Ovella minua ei odottanut Vilma, vaan kaksi vartijaa valmiina ottamaan laukkuni tutkintaan. En ehtinyt kunnolla ajatella mitään, kun Vilma jo hyökkäsi kulman takaa ja potkaisi hintelämpää vartijaa selkään. Seuraavassa vaiheessa juoksimme suu vaahdossa toista vartijaa karkuun molemmilla pakokauhuinen ilme kasvoillaan. Päästyämme pois vartijoiden silmistä lysähdimme asfaltille istumaan. Katsoimme toisiamme ja kikatimme hysteerisesti. Vilma näpräsi hetken iPodiaan ja kohta lauloimme yhdessä G-L-A-M-O-R-O-U-S.



pair of dull scissors in the yellow light

Ella on kietonut kätensä ympärilleni. Punatukkainen tyttö laulaa Samsonia lavalla. Se laulaa niin kauniisti että on pakko laittaa silmät kiinni ja ajautua johonkin muualle. Pois tunkkaisesta liikuntasalista, pois uusien kavereiden luota, pois. Maailmaan jossa on vain minä ja punatukkaisen tytön enkelimäinen laulu. Tasan vuosi sitten me istuttiin täällä karkkipussin kanssa ja naurettiin kaikille aikuistuneille tutuille. Tasan vuosi sitten me saapasteltiin ympäri koulua kuin olisimme sen omistajat. Kuviteltiin, että meillä oli yksinoikeus levittää paskaa muista oppilaista, kuviteltiin ettei mikään voisi satuttaa meitä. Kasvatettiin paksut kuoret, joiden alta ei ollut helppoa uloskäyntiä.

Ella silittää kevyesti hiuksiani ja vaihtaa varovasti asentoa. Punatukkainen tyttö laulaa Samsonia niin kauniisti että itkettää. Tasan vuosi sitten en olisi uskonut istuvani nyt tässä. Kuuntelemassa itku kurkussa sen tytön laulua, joka vuosi sitten oli mielestäni niin aikuinen.

muistatko miltä tuntuu

Kesäilta. Autossa tuoksuu tupakka. Jenni henkäilee jatkuvasti korvaani sitä, kuinka ihana ilta on tulossa, kuinka ihanaa on taas päästä kahdestaan viihteelle, kuinka ihanaa on päästä etsimään pussailuseuraa, kuinka ihanaa on kastella jalat heinikossa, kuinka ihana minä olen ja kuinka ihanaa elämä on. Onhan kesä. Se on jo humalassa. Katson surullisena kun se yrittää pitää katseensa tiessä, kun se yrittää vakuuttaa minua ja itseään siitä, että on kykenevä ajamaan. Puolimatkassa meitä vastaan ajaa poliisit. Ne hidastavat. Suoritamme nopeasti vaihdon niin, että minä ajan ja Jenni istuu pelkääjänpaikalla. Jenni laittaa huulikiiltoa samalla kun poliisi puhalluttaa minua. Niiden mentyä hihitämme hetken paikoillamme, sitten jatkamme matkaa.

Ajamme vanhan autiotuvan ohi. Muistan kun pienenä meidän piti ottaa joku vanhempi sinne mukaan, muistan kun kouluikäisinä leikimme siellä unelmien poikamiestä, muistan kun teineinä istuimme siellä tuntikausia puhumatta mitään, vain kuunnellen toistemme hengitystä, muistan kun veimme sinne poikia, muistan kun siellä pitämämme juhlat riistäytyivät käsistä ja jouduimme piileskelemään monta tuntia metsässä, muistan kun sade tuli läpi katosta ja kasteli meidät. Vilkaisen Jenniä. Sen silmät kimmeltää kun se katsoo ulos ikkunasta. En tiedä mitä se miettii, enkä haluakaan tietää. Käännän katseeni tiehen ja pidän sen siinä. Aina joskus mietin mitä helvettiä vielä teen täällä.

Huoltoaseman kohdalla on pysähdyttävä, sillä Jennin on päästävä pissalle. Istun ja katson autosta kun se juoksee liukuovista sisään, suoraan kohti naistenhuonetta. Laitan radion päälle ja käännän äänenvoimakkuuden täysille. Katri Helenan ääni täyttää auton ja laitan hetkeksi silmäni kiinni. Aina joskus suren sitä kun aika on mennyt niin nopeasti, kuinka kaverit vaihtavat maisemaa ja kuinka vanhan huoltoaseman myyjät vanhenevat. Kaksi vuotta sitten vannoimme Jennin kanssa ettemme koskaan kasva aikuisiksi. Ettemme koskaan mene naimisiin. Ettemme koskaan lakkaisi kuuntelemasta Spice Girlssejä. Ettemme lakkaa käyttämästä pillifarkkuja vaikka muoti muuttuisi, ettemme hylkäisi toisiamme.

Puoli tuntia kulunut. Tappelen itseni kanssa siitä, lähdenkö menemään vai menenkö katsomaan mikä Jennillä on. Se on mitä luultavimminkin jäänyt juttelemaan sen kesätyöläisen kanssa. Me oltiin sovittu, ettei koskaan kajota nuorempiin poikiin. Jenni unohti lupauksen heti kun 16-kesäinen poika myi sille tupakka-askin huoltoasemalla. Ei sillä että olisin uskonut että se kestää. Voitan haluni lähteä, paeta paikalta, sulkea itseni ulos kaikesta ja menen sisälle. Ilmakuvat maalaistaloista ovat vääntyneet vinoon seinillä. Muutama juopunut mies nuokkuu nurkkapöydässä. Suunnistan vessaan. Jenni istuu lavuaarien alla meikit naamalle levinneinä. Se tekee sitä taas. Menen sen viereen otan sitä kädestä. "Muistatko sen biisin, sen Scandinavian Music Groupin missä ne puhuu hölmöstä rakkaudesta? Pyyhi kyyneleet, etitään jotkut kivat pojat ja suudellaan niitä aidan takana!"

intro

hmmm ihan kaikkien parhaaks poistin vanhat selitykset mitkä oli hmmm aika vanhoja ja noloja....:D uutta settiä siis tarjolla teille tästä päivästä lähtien joten stay tuned :))

ps ja uusille lukijoille tiedoks: kirjotan shittii vaikutteina oma elämä höystettynä liioittelulla ja nimenmuutoksilla !